Syksyn uusia alkuja ja treenimietintöjä

Uuden lukukauden alku on hirveän hauskaa, kun pääsee taas tapaamaan vanhoja tuttuja oppilaita ja kohtaamaan uusia. Aika moni tuskailee sen kanssa, ettei ole laulanut kesän aikana oikeastaan ollenkaan. Lohdutan sanomalla, että lepotauot tekevät hyvää laulajille. Usein kappaleet myös paranevat lauluteknisesti, kun ne saavat seistä vähän aikaa. Ja esimerkiksi tekstiin voi löytää ihan uuden näkökulman, kun sitä tutkii levännein silmin.

Treenirauhan löytäminen on monille laulajille vaikeaa. Toiset eivät halua laulaa kun puoliso tai kämppis on kotona. Toiset ahdistuvat kerrostalon huonoista äänieristyksistä. Näihin asioihin on haettava itselle paras ratkaisu. Joko se puoliso ohjataan ystävällisesti ulos lenkille tai sitten täytyy muokata omaa asennetta. Mikä omassa äänessä hävettää? Miksi muut eivät saisi kuulla puolivalmiita kappaleita?

Treenaamiseen kannattaakin suhtautua leikinomaisesti. ”Ei tämä nyt niin vakavaa ole” -asenne helpottaa omaa päätä ja sitä kautta usein ääntäkin. Ja jos joskus haluaa päästellä ihan rauhassa, niin kannattaa varata vaikka kirjaston äänieristetty musiikkihuone. Tampereella niitä on ainakin pääkirjasto Metsossa ja Hervannan kirjastossa.

Omista toiveista ja päämääristä kannattaa aina jutella oman lauluopettajan kanssa. Jollekin voi tuntua hurjalta sanoa ääneen, että haluaa laulaa seuraavissa sukujuhlissa, toiselle se iso tavoite on pyrkiminen musiikin ammattiopintoihin. Opettajalle on suorastaan etuoikeus päästä auttamaan näiden haaveiden toteuttamisessa.

Iloista laulusyksyä kaikille!

Leena