Uuden lukukauden alku on hirveän hauskaa, kun pääsee taas tapaamaan vanhoja tuttuja oppilaita ja kohtaamaan uusia. Aika moni tuskailee sen kanssa, ettei ole laulanut kesän aikana oikeastaan ollenkaan. Lohdutan sanomalla, että lepotauot tekevät hyvää laulajille. Usein kappaleet myös paranevat lauluteknisesti, kun ne saavat seistä vähän aikaa. Ja esimerkiksi tekstiin voi löytää ihan uuden näkökulman, kun sitä tutkii levännein silmin.
Treenirauhan löytäminen on monille laulajille vaikeaa. Toiset eivät halua laulaa kun puoliso tai kämppis on kotona. Toiset ahdistuvat kerrostalon huonoista äänieristyksistä. Näihin asioihin on haettava itselle paras ratkaisu. Joko se puoliso ohjataan ystävällisesti ulos lenkille tai sitten täytyy muokata omaa asennetta. Mikä omassa äänessä hävettää? Miksi muut eivät saisi kuulla puolivalmiita kappaleita?