Hei kaikille!
Kevät on mennyt aivan hurjaa vauhtia. Tänään juoksulenkillä linnut sirkuttivat metsässä ja aurinko oikeasti jo lämmittää - kesä tosiaankin rupeaa oven takana kolkuttamaan. Ihanaa!
Lupasin jakaa tämän kevään teatterityö-kuvioistani tänne meidän blogiin. Kuten aiemmassa postauksessani kerroinkin, olen ollut tämän kevään laulukoulun ohella töissä Seinäjoen kaupunginteatterissa Addams-family musikaalissa. Tämän takia minua sijaisti huikea Samuli alkuvuodesta, ja nyt taas toukokuussa näytösten lisääntyessä minua sijaistaa tänä keväänä jo monelle tutuksi tulleet koulun uudet opet Jennifer ja Tiia.
Addams-family on kauhean hauska koko perheen musikaali, jonka tarina käsittelee perheen tytärtä Wednesdayta ja hänen rakastumistaan ”tavalliseen” poikaan. Voitte varmasti kuvitella, mitä tämä mustan puhuva perhe on tästä mieltä. Pojan perhe tulee kyläilemään Addamssien kartanossa, ja soppa on valmis. Teos on koko perheen komedia, ikäsuositus on 7-vuotiaasta ylöspäin.
Teoksen musiikki ei kauhuteemasta huolimatta ole kovinkaan pelottavaa tai edes mollivoittoista – oikeastaan aika päinvastoin. Teos pitää sisällään niin isoja show-numeroita kuin kauniita balladejakin. Musiikki on groovahtavaa ja juurekasta, ajoittain jopa progenomaista sekä tietenkin Addamssin perheen isän Gomezin sukujuurien myötä myös espanjalaistyylistä lattaria – unohtamatta niitä muutamia ”kauhukuorosiirtymiä” kohtausten välissä. Kuullaanpa teoksessa myös monelle tuttu Addams-family teema: ”tididi” *naps naps*.
Itse olen osa teoksen ensembleä. Niille, joille tämä termi ei ole tuttu: ensemble tarkoittaa laulavaa, tanssivaa ja näyttelevää porukkaa päähenkilöiden ympärillä, jotka yleensä eivät replikoi. Tämän teoksen ensemble koostuu Addamssin-perheen esiäideistä, jotka kaikki ovat eri aikakausilta. Oma hahmoni sijoittuu rokokoo-aikaan, ja hahmoni päällä onkin iso mekko ja sitäkin isompi (ja korkeampi) peruukki.
Tämän lisäksi toimin Wednesdayn pikkuveljen Pugsleyn understudyna. Understudy on teatterimaailmassa pitkälti käytetty systeemi, joka tarkoittaa ”varamiestä”. Jos kyseinen näyttelijä sattuu vaikka sairastumaan, hyppää understudy roolin paikalle, jotta esitys voidaan toteuttaa.
Viimeisenä toimin myös teoksen stemmakapteenina. Musikaaleissa on Suomessakin yleistynyt jo useiden vuosien ajan stemmakapteenit ja tanssikapteenit, jotka pitävät yllä teoksen ”laadun tarkkailua” näytöskauden aikana, kun ohjaaja, koreografi tai kapellimestari eivät enää käy näytöksissä.
Kevään edetessä näytöstahti tiivistyy. Olemme saaneet esiintyä pääasiallisesti täysille saleille. Tämä pistää nöyräksi kun vertaa edellistä laitosteatteriprokkistani, joka sijoittui keskelle pimeintä korona-aikaa. Meillä on aivan mahtava työryhmä, ja Seinäjoen kaupunginteatteri on ollut todella lämmin ja vastaanottavainen paikka työskennellä. Vaikka Tampere-Seinäjoki väli onkin tullut junaillessa tutuksi ja välillä väsyttääkin, unohtuu kaikki tuo lavalla ollessa. Opetustöiden ohessa esiintymistyöt ja etenkin musikaalit ovat ne, jotka saavat tämän keskisuomalaisen sydämen sykkimään.
Ihanaa loppukevättä ja lähestyvää vappua kaikille laulukoululaisille! <3: Laura
Kommentare