Esiintymisen kauhu ja kauneus

Olen pohtinut viime vuosina paljon esiintymistä. Joillekin laulajille muodostuu lavalle noustessa kuin alter ego, eräänlainen 2.0. versio itsestään. Tällöin voi olla helpompaa heittäytyä musiikkiin, olla kokonaisvaltaisesti esillä ja viihdyttää yleisöä. Monelle tämä ei kuitenkaan ole lainkaan luontevaa ja esiintyminen saattaa jännittää jopa niin paljon, että se jää täysin kokematta vaikka se kuinka houkuttelee.

Minulla on pitkä historia teatterin kanssa ja sen kautta lavalla olemisessa. Näytteleminen on aina ollut minulle luontevaa ja olen nauttinut suuresti erilaisissa produktioissa esiintymisestä. Jännitin aina yleisön eteen menemistä, mutta se oli kutkuttavaa jännitystä, energian keräämistä ja sain sen aina suunnattua itse performanssiin. Kun aikoinaan tein isommin siirtymää teatterista musiikin pariin yllätyin, miten esiintyminen ei yhtäkkiä tuntunutkaan ihanalta vaan suorastaan kauhistuttavalta. Muistan kuinka viikkoa ennen ensimmäistä bändikeikkaa itkin opettajalle: mitä jos en pystykään siihen? Mitä jos jäädyn? Mitä jos unohdan sanat ja ääni hajoaa? Mitä jos mitä jos mitä jos… Pakko myöntää, etten itkuni seasta edes muista mitä opettaja minulle vastasi. Pelko tuntui siinä hetkessä niin valtavalta.

Laulaminen yleisön edessä on edelleen jännittävää, joskus jopa pelottavaa. Se mitä viime aikoina olen vasta tosissaan alkanut sisäistää on tämä: jännitys ei ole jotain mistä pitäisi päästä eroon. Se voi - ihan oikeasti - olla sun paras kumppani lavalla. Se voi toimia kuin pienenä aurinkona ja energisoida ja virittää meidät tarttumaan hetkeen kiinni ja antamaan sille kaikkemme. Käytämme hurjasti energiaa siihen, että yritämme päästä jännityksestä eroon. Saatamme helposti jäädä looppiin, jossa hoemme “jännittää, apua mua jännittää, tämä on kamalaa” ja unohdamme miksi ylipäätään olemme lavalle nousemassa. Tällöin on hyvä palauttaa mieleen: olemme nousemassa lavalla koska rakastamme musiikkia, koska laulaminen on meille itsellemme merkittävä ja hieno kokemus, koska haluamme jakaa tarinoita ja välittää tunteita myös muille ihmisille. Koska musiikki todella on parhaimmillaan kaunis, yhteisöllinen kokemus.

(kuva Kalle Marjamäki)

Joskus jännitys on niin fyysinen tila, että sydän hakkaa ja jalat tärisevät. Näissä hetkissä on hyvä keskittyä syvään hengitykseen ja pitää keho liikkeessä (voit esimerkiksi 1. hengittää nenän kautta sisään 4 sekuntia ja hengittää voimakkaasti ulos 6, 2. ravistella koko kehoa läpi). On myös tärkeää siirtää ajatuksia negatiivisesta positiiviseen. Aivomme uskoo sen mitä sille toistamme. Kokeile olla itsesi “hype-man” ennen seuraavaa keikkaa: kerro itsellesi kuinka hyvä tyyppi olet, kuinka hienosti tulet hoitamaan keikan ja kuinka mahtavaa on päästä jakamaan nämä biisit ihmisten kanssa. Luota muhun, tulet huomaamaan miten paljon paremmalta tämän jälkeen tuntuu mennä lavalle!

Yksi tärkeimmistä asioista mitä voit tehdä hallitsemaan jännitystä: treenaa materiaali hyvin ennen keikkaa. Kun tiedät, että osaat sanat, muistat lähdöt, olet toistanut monta kertaa läpi teknisesti haastavat kohdat, voit sanoa itsellesi: mä olen valmis. Live on aina live, kaikkea yllättävää sattuu ja tapahtuu, ja se on täysin ok (eräs oppilaani sanoi loistavasti, että jos haluat kuunnella täydellisyyttä, jää kotiin kuuntelemaan levyjä). Tavoitteena on, että pystymme olemaan hetkessä läsnä ilman, että murehdimme jo seuraavan biisin avauslainia.

Muista treenien yhteydessä myös laulaa täysillä! En tarkoita tällä volyymia vaan tunnetta. Laula kuin olisit jo lavalla, laula kuin olisit Andrea Bocellin, Beyoncén tai Foo Fightersin lämppärinä. Olin omien opintojeni aikana esiintymässä big bandin kanssa ja sain bändinjohtajalta keikan jälkeen palautteen: “Upea meininki, mutta laula jatkossa samalla tavalla myös treeneissä.” Koska niinpä, siinä tekee itselleen vain karhunpalveluksen kun “säästelee” harjoituksissa. Kokonaisvaltainen treeni tekee lavalle hyppäämisen paljon helpommaksi!

Haluan vielä päättää tämän kirjoituksen sanomalla, että vaikka harrastat laulamista sinun ei ole PAKKO esiintyä. Laulaminen saa olla myös sinun oma henkilökohtainen kokemus ja taito, ja saat harrastaa sitä juuri sillä tavalla mikä tuntuu sinulle parhaalta juuri tällä hetkellä. Kuitenkin, jos edes pientä osaa sinusta kutkuttaa ajatus esiintymisestä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan sitä! Esiintyminen on taito siinä missä laulaminenkin eli sitä pystyy harjoittelemaan. Se voi tuoda jotain uutta ja aivan upeaa matkallesi laulajana. Ja on hyvä muistaa, että meille tekee todella hyvää haastaa itseämme ja olla oman mukavuusalueen ulkopuolella (siellä tapahtuu suurin kehitys).

“Ääni on lahja - laula kuin koko maailma olisi yleisösi!”

Hirveästi tsemppiä kaikille tuleviin keikkoihin ja omaan musiikilliseen matkaan! Muista: oot upea!

- Jennifer