Ihana Berliini

Viikonloppu Berliinissä

OOPPERA

Berliinissä on kolme oopperataloa, Deutsche Oper Berlin, entisen lännen puolella, Stadtsoper Berlin, entisen idän puolella sekä Komische Oper, joka esittää kaikki teokset saksaksi kielellä.

Oopperassa on monta eri taiteen osa-aluetta; solistit, orkesteri, kapellimestari, ohjaus, puvustus, lavastus ja valaistus tärkeimpinä. Kun osatekijöitä on näin paljon, oopperan kokonaisvaltainen onnistuminen vaatii monenlaista osaamista. Siksi ooppera on mielestäni yksi kiinnostavimmista mutta vaikeimmista taidemuodoista.

Tähdet olivat kohdallaan sunnuntaina 8.1.2023 Deutsche Oper Berlinissä, kun ohjelmassa oli Giacomo Puccinin Tosca ooppera. Olen nähnyt oopperan useita kertoja kotimaassa ja ulkomailla mm. Verona-areenalla.

Rakastan tämän oopperan dramaattisuutta, kuinka laulajatar Floria Tosca on suunnattomasti ja mustasukkaisesti rakastunut taidemaalari Mario Cavaradossiin, ja lopulta he eivät saa toisiaan.

Toscan aaria Vissi darte sekä Cavaradossin aariat Recondita armonia sekä E Lucevan le Stelle

ovat hyvin laulettuna hunajaa korville ja sydämelle.

Kolme pääroolia oli miehitetty upeilla

laulajilla, Toscana Sonda Radvanovsky,

Cavaradossina Vittorio Grigolo sekä

poliisipäällikkkö Scarpiana Roman Burdenko.

KONSERTTI PHILHARMONIE -SALISSA

Oli hienoa olla kuuntelemassa yhtä klassisen musiikin historiallista konserttia 7.1.2023 Philharmonie- salissa. Kapellimestari, pianisti Daniel Barenboim ja pianisti Marta Argerich esiintyivät ensimmäistä kertaa yhdessä Berlinin Philharmonikkojen kanssa orkesterin kotisalissa Herbert von Karajanin aikakaudella luodussa upeassa konserttisalissa.

Sekä kapellimestari Barenboim että pianisti Argerich molemmat ovat tehneet merkittävän uran muusikkoina ympäri maailmaa ja he ovat eläviä legendoja. He kävivät samassa päiväkodissa Buenos Airesissa, jonne he matkasivat käsikkäin. Baremboim muutti Israeliin vuonna 1952 ja Argerich taas vuonna 1955 Eurooppaan.

Martha Argerich soitti Robert Schumannin a-molli konserton op. 54, joka on yksi hänen lempikonsertoistaan. Orkesteri soitti Daniel Barenboimin johdolla Johannes Brahmsin 2. sinfonian D-duuri op.73. Tunnelma ennen konsertin alkua oli pakahduttavan jännittävä.

Taiteilijoitten saapuessa paikalle suurimman haasteen muodosti matka lavalle, ovathan he jo yli 80-vuotiaita. Mutta kuinka upeasti musiikki lähti hengittämään ensi tahdeista lähtien ja sormet juoksivat koskettimilla vauhdikkaasti. Jokainen hengitys oli soivaa musiikkia, josta he elävät. On hyvin vaikea muuttaa suurta tunnekokemusta sanoiksi, koska sille ei löydy riittävästi superlatiiveja.

Ylimääräisenä ystävykset soittivat Schumannia nelikätisesti, niin tunnelmallisesti ja hienosti.

Näistä kokemuksista sain paljon iloa ja voimaa, jota voin jakaa nyt opetustyössäni.