Keikkakuplasta opettajan saappaisiin! On taas syksy ja uudet tuulet puhaltavat. Se tarkoittaa muutoksia säässä, mutta myös minun elämänrytmissäni laulajana ja laulunopettajana. Halusin kertoa syyskuun blogitekstissäni omasta näkökulmastani hieman siitä, miten työnkuva muuttuu monella laulajalla/laulunopettajalla aina syksyn saapuessa.
Kesäisin työnkuvani painottuu enemmän keikkoihin, koska kesä on niin sanotusti sesonkiaikaa alallamme; on häitä, firman kesäjuhlia ja erilaisia ulkoilmatapahtumia. Lämmin sää houkuttelee ihmisiä järjestämään monenlaisia juhlia. Oppilaita sen sijaan on kesäisin usein vähemmän, koska ihmiset lomailevat ja ovat kesäreissuissa. Nyt syksyn saapuessa on tapahtunut siis iso muutos omassa työrytmissäni. Tuntuu virkistävältä vaihtelulta päästä jakamaan omaa lauluintoa oppilaille, laittaa hetkeksi keikkakorkkarit kaappiin ja astua kunnolla opettajan saappaisiin.
Pidän siitä, että työni on hyvin monipuolista. Rakastan molempia; opettamista ja keikkailua. Saan molemmista paljon. Koen että minulla on enemmän annettavaa opettajana, koska myös keikkailen aktiivisesti ja päin vastoin. Mielestäni minulle on opettajana hyötyä siitä, että minulla on vahva esiintyjänä muodostunut laulaja-identiteetti. Opettaminen sen sijaan hyödyttää keikkalussa minua muun muassa siksi, koska opetustyötä tehdessä hyvät laulurutiinit pysyvät yllä ja kirkkaana mielessä, toistaessani niitä oppilaille joka päivä. Opetustyössä on myös helpompi muodostaa arkirutiineja, koska työajat ovat melko tasaisia. Keikkaillessa aikataulut elävät ja päivät voivat helposti kestää jopa 20 tuntia.
Haluan ehdottomasti tulevaisuudessakin tehdä molempia; opettaa ja keikkailla. Nyt kuitenkin opetuksen täyteistä syksyä. Nähdään laulamisen merkeissä!
-Meeri
Comentarios