Mä olen Jennifer ja yksi uusimmista Laulukoulun porukan jäsenistä! Muutin syksyllä Tampereelle monien vuosien Kokkola-elon jälkeen. Kokkolassa opiskelin monenmoisia juttuja, ja täällä Kokkolassa olen myös tätä kirjoittaessani!
Olen juuri viettänyt viikon täällä apuopena jokavuotisella Soiva ry:n järjestämällä Tankarin biisileirillä. Tänä vuonna vietimme puolet ajasta Tankarin saaren upeissa maisemissa ja loppuajan Ykspihlajan Matkustajakodin lämpimissä tunnelmissa. Biisien kirjoittaminen on mulle omalla tavallaan sydämen asia, ja mikä parempi paikka sielunhoidolle kuin viikko intensiivistä biisinkirjoittamista erinäisten tehtävien ja biisiklinikoiden avulla.
Olen viime vuosien aikana pohtinut paljon laulajaidentiteettiä. Meillä kaikilla on sellainen, harrastimme laulua millä tasolla tahansa. Tutkin opinnäytetyössäni viime kesänä laulajaidentiteettiä ja törmäsin Katriina Ukkosen tutkielmaan “Tutkimus laulajan identiteetin muodostumisesta” (2018). Siinä hän kertoo laulajan minuudesta seuraavasti:
Suhde omaan ääneen kehittyy vähitellen ja lähtee liikkeelle oman lauluäänen ominaispiirteiden hyväksymisestä. Laulamisen henkilökohtaisuudella viitataan laulamiseen liittyviin tunnekokemuksiin suhteessa omaan persoonalliseen ja ainutlaatuiseen ääni-instrumenttiin. Yksi laulajan minuuden ulottuvuus on vokaalinen minäkuva, joka on laulajan kokemuksellista kuvausta siitä, millainen hän on laulajana. (Ukkonen 2018, 59.)
Suhde ääneen ei kuitenkaan ole ainoa asia mikä vaikuttaa laulajaidentiteettiin. Se on yhtä monimutkainen kudelma kuin identiteetti itsessään, johon vaikuttaa monet kulttuuriset ja psyko-fyysis-sosiaaliset tekijät. No, miksi ihmeessä olen pyöritellyt näitä keloja tämän viikon aikana biisileirillä?
Apuopen roolissa olen päässyt vetämään leirillä biisiklinikoita, joissa analysoimme osallistujien kirjoittamia lyriikkatekstejä ryhmässä vetäjän johdolla. Väittäisin, että viikon klinikoimisen jälkeen jokainen ryhmäläinen osaisi jo tunnistaa eri lauluntekijöiden tekstejä rakenteen, rytmityksen, sanavalintojen, melodioiden ja harmonian perusteella. Biisit ovat luukkuja, jotka hetkellisesti avautuvat paljastamaan palan tekijänsä sielunmaisemaa. Prosessi on hyvin henkilökohtainen ja sen vuoksi niin paljon antava. Tämä leiri poikkesi muista siinä, että jokainen osallistuja myös esitti itse oman valmiin biisinsä loppukonsertissa. Samoin osallistujat ovat saaneet klinikoissa esittää keskeneräisiä biisejä läpi viikon. Oma ääni, oma teksti ja oma sävellys: nyt jos koskaan ollaan laulajaidentiteetin ytimessä.
Monet laulajat eivät halua olla lauluntekijöitä, eivätkä monet lauluntekijät laulajia. Kuitenkin biisien kanssa työskennellessä jakaa aina jotain hyvin henkilökohtaista ja haurasta, ilon ja kivun tunteita, toiveita ja pettymyksiä. Ja onko mitään niin vapauttavaa kuin tulla kuulluksi? Kuten jo aiemmin mainitsin, laulajaidentiteetti koostuu monesta eri osa-alueesta. Itse itselleni biisejä kirjoittavana laulaja-lauluntekijänä olen huomannut, että mielikuva itsestä laulajana on selkiytynyt sen jälkeen kun olen alkanut kirjoittaa omia tekstejä. Mietin mitkä aiheet koskettavat minua ja millaiset melodiset koukut tuntuvat luontevalta minulle itselleni. Kun olen tehnyt työtä sisältä käsin, miettimättä mitä pitäisi tehdä tai mitä muut haluavat minulta kuulla, löydän jotain rehellistä ja oikealta tuntuvaa. Ja ennen kaikkea: minulta kuulostavaa.
On ollut pitkä (ja edelleen jatkuva) prosessi hyväksyä oma äänensä sellaisena kuin se on. Tämän päivän tunetettujen radiohittien soidessa jokapuolella on hankala ottaa vastaan oman äänen “epätäydellisyyksiä”. Tämä lainausmerkeissä siitä syystä, että täydellisyys on illuusio, johon vertaamme sitä mikä on aitoa ja raakaa. Usein ne ovat juuri ne nyrjähtämiset, pienet lommot kiiltokuvassa, mitkä tekevät kuulemastamme mielenkiintoista ja koskettavaa. Minä en ole täydellinen, joten miten voisin samaistua täydellisyyteen? Ja tästähän laulamisessa on kyse: yhteyksien luomisella, tunteiden ja tarinoiden jakamisella. Kun kirjoitan ja sävellän biisiä yritän kuunnella ja luottaa siihen sisäiseen ääneen, joka kertoo kyllä minne mennä. Koska se ääni on yhteydessä identiteettiini laulajana. Se vahvistaa omakuvaani, kun vain annan sille mahdollisuuden.
Joka ikinen kerta kun esitän uuden idean muille ihmisille käteni ja ääneni värisevät (vielä enemmän itse vedon jälkeen). Käyn aina samat kelat läpi: miten biisi otetaan vastaan, miten muut näkevät minut nyt jatkossa kun olen paljastanut tämän puolen itsestäni? Loppujen lopuksi palaan aina siihen, että mä teen tätä itselleni. Tämä on mun selfcare-työtä. Tämän prosessin myötä opin tuntemaan itseäni paremmin ja saan toivon mukaan jakaa ajatuksiani muille samanmielisille.
Tämän viikon biisileirillä olen todistanut monta itsensä ylittämistä, kyynelten tulvia onnistumisen, samaistumisen ja biiseistä liikuttumisen keskellä. Laulunkirjoitus ja omien tuotosten jakaminen on ihanaa, vapauttavaa, raastavaa ja pelottavaa, järjen vievää ja lohtua tuovaa. Näyttää todellakin siltä, että tarjoamansa saa aina satakertaisena takaisin.
Nyt palaan vielä hetkeksi kahvilan pekaanikinuskipullan pariin ja nautin tästä biisikirjoituskuplasta, ennen kuin juna tuo minut takaisin ihanaan Tampereen kesään.
-Jennifer
Kuvan ottanut upea Anastasiia Khudonohova! 📸